Mitä ShotKam opetti minulle ammunnasta

Kirjoittanut Tom Sykes, ShotKamin sisällöntuottaja ja sosiaalisen median vastaava

Olen harrastanut ammuntaa lähes koko elämäni ja saavuttanut varsin hyvän tason, joten muut ampujat kysyvät minulta usein: ”Mitä hyötyä ShotKamista on sinulle?” Kysymys on kiinnostava, ja halusin käsitellä sitä tässä artikkelissa.

Vaikka olen ampunut yli 30 vuotta, ShotKam-videoiden katsominen opettaa minulle edelleen asioita, joita pelkkä kokemus ei ole opettanut.

Johdanto

Jos seuraat ShotKamia sosiaalisessa mediassa, olet luultavasti nähnyt joitakin ampumavideoitani. Olen käyttänyt ShotKamia yli kymmenen vuotta. Aloitin vanhemmalla mallilla, jonka testasin käytännössä lehteä varten, johon tuolloin kirjoitin. Vuonna 2020 mediayritykseni yhteistyö ShotKamin kanssa tiivistyi, kun aloimme virallisesti tuottaa sisältöä ja auttaa sen sosiaalisen median kanavien hoidossa.

Jotta voin kertoa, miten ShotKam on auttanut minua, on palattava siihen hetkeen, kun tartuin ensimmäisen kerran aseeseen ja aloin tutustua ammuntaan.

Mistä kaikki alkoi

Kasvoin Isossa-Britanniassa ja kuljin isäni ja isoveljeni mukana metsästys- ja ampumaretkillä kauan ennen kuin ammuin itse ensimmäistäkään laukausta. Varhaisimpiin muistoihini kuuluvat metsästyskoiramme ja sivusta seuraaminen, kun isä ja veli nauttivat niin kesäpäivistä savikiekkoradalla ja kyyhkypassissa kuin pakkaspäivien ajometsästyksestä pienriistalle ja vesilinnustuksesta. Aloitin ampumalla ilmakiväärillä paperitauluihin, minkä jälkeen siirryin helppoihin savikiekkoihin haulikolla isäni ja muiden ohjaajien avulla.

Alle kymmenvuotiaana minun oli vaikea ymmärtää ennakon ja ampumatekniikan perusteita. Yrityksen ja erehdyksen kautta rakensin vähitellen mieleeni kirjaston tähtäyskuvista, joista oli apua aikuisenakin. Saatoin osua vaikeisiin, toisinaan jopa äärimmäisiin kohteisiin, mutta en aina pystynyt toistamaan suorituksia. Luotin vahvasti vaistoon ymmärtämättä täysin, mikä teki laukauksesta onnistuneen.

Ensimmäinen kokemukseni ShotKamista

Siirrytään aikaan, jolloin olin noin 25-vuotias ja sain vihdoin käsiini mullistavan laitteen nimeltä ShotKam. Uskon olleeni ensimmäisiä käyttäjiä Isossa-Britanniassa, kun kamera oli juuri tullut laajemmin saataville.

Ensimmäistä kertaa näin tarkasti, mitä ampumasuunnassa tapahtui, ja tallenteet näyttivät selvästi, mitä tein. Tuolloin verkossa oli hyvin vähän ShotKam-sisältöä, aivan eri tilanne kuin nykyisellä maailmanlaajuisella tuotemerkillä ja sosiaalisen median valtavalla videomäärällä. Kun aloitin kameran käytön, tuntui todella siltä kuin olisin nähnyt maailman uudesta näkökulmasta.

Muistan ensimmäisen kokeilun savikiekoilla paikallisella radallani. Videoiden katsominen paikan päällä ja myöhemmin kotona opetti heti tekniikastani paljon enemmän kuin olin odottanut. Ne jopa vahvistivat käsitykseni, että käytin vakioennakkotekniikkaa.

Omista videoista oppiminen

Ensimmäisinä vuosina ShotKam auttoi laajentamaan tähtäyskuvieni kirjastoa ja tekemään suorituksistani tasaisempia. Opin myös ymmärtämään paremmin riistan käyttäytymistä.

Oli uskomattoman hyödyllistä katsoa ruutu ruudulta, miten salamannopea tavi teki väistöliikkeitä 120 kuvan sekuntinopeudella kuvatussa videossa. Tämä korostui vielä enemmän naakkavideoissa. Naakat ovat Isossa-Britanniassa yleisiä pieniä varislintuja, joihin voi olla erityisen vaikea osua tasaisesti, sillä ne vaihtavat usein arvaamattomasti suuntaa väistääkseen seuraavia laukauksia.

Ohilaukausten katsominen passissa paljasti usein, kiirehdinkö laukausta tai seurasinko väärää linjaa lintuun nähden. Pystyin näin korjaamaan toimintaani saman tien.

Vuosien mittaan tuhansista videoista saatu tieto on tehnyt minusta paremman ampujan.

Uuden kokeileminen

Toinen tärkeä oppimiskokemus syntyi, kun annoin muiden käyttää ShotKamiani. Kuvasin päivän kyyhkynmetsästyksen asiantuntijan Antoinen kanssa ja lainasin hänelle kamerani, jotta saisimme lisää kuvakulmia YouTube-videoon. Hän osoitti taitonsa kyyhkypassissa ja ampui paljon tasaisemmin kuin minä. Vietin tuntikausia analysoiden hänen videoitaan ja tutkien tekniikkaa ja tyyliä löytääkseni asioita, joita voisin soveltaa omien suoritusteni parantamiseen.

Olen kehittänyt osaamistani myös katsomalla ShotKamin omia opetusvideoita. Sain onnekseni valokuvata Jonny Carteria ja Josh Brownia Master Sporting Clays -sarjan kuvauksissa. Se oli erinomainen tilaisuus kuunnella ammattilaisvalmentajan selityksiä aseen lähtöasentojen ja eri ampumatyylien yksityiskohdista. Näistä opeista oli myöhemmin apua omassa ammunnassani.

Kun saavun nykyään savikiekkoasemalle, arvioin rauhassa yksityiskohtia, jotka olisin aiemmin saattanut sivuuttaa. Yritän välttää ajatuksetonta ”Pull!”-huutoa ilman selkeää suunnitelmaa. Hyvistä aikomuksista huolimatta tapa palaa välillä metsästäessä. Vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon, ja ammun edelleen toisinaan nopean vaistonvaraisen laukauksen, luultavasti useammin kuin haluaisin myöntää.

Ammunta arjessa

Sen lisäksi, että kuvaan sosiaaliseen mediaan, yksi ShotKamin suurimmista eduista on mahdollisuus korjata ja parantaa ammuntaa heti tilanteessa. Nykyisin käytän ShotKam Gen 4 -kameraa, jonka videokuva on terävämpi ja akunkesto pidempi kuin aiemmissa malleissa. Selkeämmät tallenteet auttavat analysoimaan tekniikan pieniä yksityiskohtia, ja pidemmän akunkeston ansiosta voin kuvata koko päivän.

Savikiekkoradalla jokin tietty kohde tuottaa minulle usein vaikeuksia. Monesti riittää, että katson videon ShotKam-sovelluksessa ja selvitän, amminko yli, käytänkö liikaa ennakkoa vai jäänkö kohteen taakse. Kun ongelma löytyy nopeasti, tekniikkaa on paljon helpompi korjata ja päästä takaisin rytmiin.

Pidän tätä erityisen arvokkaana lintumetsällä. Virheiden näkeminen ja lähes reaaliaikainen korjaaminen on varmasti auttanut saamaan enemmän riistaa ruokapöytään. Olen jopa etsinyt videoiden avulla ammuttuja lintuja, jotka ovat pudonneet kasvillisuuden suojaan!

ShotKam-yhteisöltä oppiminen

Työni ShotKamilla antaa myös mahdollisuuden katsella muiden käyttäjien videoita, merkitsevätpä he meidät sosiaalisessa mediassa tai julkaisevat ne ShotKam Community -Facebook-ryhmässä. Näin te kaikki autatte laajentamaan tietämystäni ammunnasta ja riistan käyttäytymisestä.

En ole esimerkiksi koskaan metsästänyt villisikaa ajometsästyksessä Euroopassa, mutta nähtyäni niin paljon aiheeseen liittyviä videoita uskon tietäväni paljon paremmin, mitä odottaa ja mistä aloittaa.

Jälkikäteen toivon, että minulla olisi ollut ShotKam jo aloittaessani ammunnan. Mahdollisuus nähdä tarkasti piipunsuun liike suhteessa kohteeseen on suuri etu etenkin lajia opettelevalle. Se olisi epäilemättä auttanut kehittämään tekniikkaani ja edistymään paljon nopeammin.

Lopuksi

Useimpien ampujien tavoin en kuvittele hallitsevani lajia täydellisesti. En todellakaan ole George Digweed, ja tiedän, että parannettavaa on aina. Jatkan uusien tekniikoiden kokeilemista, muilta oppimista ja jokaisen tilaisuuden hyödyntämistä kehittyäkseni niin hyväksi ampujaksi kuin voin.

Se on yksi tärkeimmistä ShotKamilta saamistani opeista: kuinka kauan oletkin ampunut, aina on jotain uutta opittavaa.